Takaisin aloitussivulle

Tiibetinterrierin historiaa

Tiibetinterrieri on ikivanha tiibettiläinen rotu, joka nimestään huolimatta ei ole mitään sukua varsinaisille terriereille.Näitä koiria on ammoisista ajoista lähtien kasvatettu ja ja vaalittu tiibettiläisissä luostareissa, sillä niiden uskottiin omaavan onnea tuottavia kykyjä. Lamalais-luostareiden munkit eivät milloinkaan myyneet koiriaan, eikä niitä edes näytetty muukalaisille, koska pelättiin että ne silloin menettäisivät onnentuojan ominaisuutensa. Silloin tällöin tiibetinterriereitä kuitenkin lahjoitettiin korkea-arvoisille merkkihenkilöille suurinpana mahdollisena kunnianosoituksena.

Myös paimentolaisilla oli tiibetinterreiereitä, kotka olivat hieman kookaanpia ja vankkarakenteisimpia kuin munkkien suosimat luostarikoirat. Koirat toimivat vaeltavien heimojen johdattelijoina vaikeakulkuisilla vuoristopoluilla, työskentelivat paimenkoirina sekä valvoivat isäntäväkensä turvallisuutta leiritulien äärellä.Kun vieraita ilmestyi näköpiiriin, nämä tarkka-aistiset koirat suorittivat leirissä hälyytyksen kuuluvasti haukkuen. Jos tulija oli tervetulut, koirat hiljenivät isäntäväen komennosta. Mutta mikäli leiriä lähestyi vihollinen, tiibetinterrierit palasivat kutsusta takaisin leiriin ja suuret, hurjat tiibetinmestiffit laskettiin irti kahleistaan karkoittamaan tunkeilijat. Monipuolisen taitavat tiibetinterrierit olivatkin yhtä arvostettua ja arvokasta omaisuutta paimentolaisisännilleen kuin hienostuneet luostarikoirat munkeille.

Ensimmäiset tiibetinterrierit toi Englantiin 20-luvulla Aasiassa lääkärinä työkennellyt Agnes Graig. Pohjois-Intiassa viettämiensä 12 vuoden aikana hän oppi tuntemaan myös tiibettiläisiä ja sai kiitollisilta poitlailtaan ja ystäviltään lahjaksi tiibetinterrierejä, jotka polveutuivat sekä luostari-että paimentolaiskoirista. Tohtori Greigin 40 vuotta kestäneen suuremmoisen kasvatustyön ansiosta rotu on valloittanut ihailijoita kaikkialla maailmassa.Suomessa tiibetinterrierin kasvatustyön aloitti ensimmäisenä vapaaherratar Eva Wrede. Tänä päivänä maasaamme on useita rodun kasvattajia ja tiibetinterriereidemme taso on kansainvälisen mittapuun mukaan yksi maailman parhaita.

Tuhatvuotinen kiinteä vuorovaikutus ihmisen kumppanin on kehittänyt tiibetinterrierin älykkyyden ja persoonallisuuden sellaisiin mittoihin, joka on vertaansa vailla maailman koirarotujen suuressa perheessä. Siksi sen tuleekin ehdottomasti saada asua ja elää ihmisen seuralaisena.Liian ankaraa tai epäjohdonmukaista kohtelua tiibetinterrieri ei siedä ja voi tällöin yrittää ottaa johdon omiin tassuihinsa. Oikeudenmukaisesti ja ystävälllisesti kohdeltuna tiibetinterrieri on lojaali ja aito ystävä. Se viihtyy parhaiten perheensä parissa ja tuttujen ihmisten seurassa se on iloinen, huumorintajuinen ja tunteellinen. Vieraita kohtaan se saattaa olla piittaamattoman väliinpitämätön. Himalajan karuissa olosuhteissa tiibetinterrieristä on aikojen saatossa kehittynyt kestävä ja terve rotu, joka on sopeutunut hyvin seurakoiraksi myös suomalaisiin olosuhteisiin.

(lähde: Tiibetinterrierit ry)





Takaisin aloitussivulle