Takaisin aloitussivulle

Ohjeita alkutaipaleelle

Pentu saapuu uuteen kotiin
Lähtö emän ja sisarusten luota on aina kova puristus pienelle pennulle. Uudessa kodissa se saattaa aluksi itkeä ja
rauhattomasti etsiskellä ensimmäistä laumaansa. Uuden perheen kokoaikainen läsnäolo ensimmäisinä päivinä onkin
tarpeen. Etukäteen on hyvä järjestää pennulle paikka, johon sitä sen väsyttyä ohjaillaan nukkumaan. Pienet pennut
tarvitsevat paljon unta ja niiden nukkumista ei myöskään saa häiritä joten nukkumapaikan on hyvä olla sellainen
ettei perheen elämänmeno herättele sitä herkästi. Jos taloudessa on muita koiria, pitää huolehtia etteivät myöskään
ne häiritse pennun unia.
Sähköjohdot on jo ennen pennun tuloa asetettava niin, ettei pentu pääse niin käsiksi. Pentu ottaa lähes kaiken suuhunsa joten on myös huolehdittava ettei lattioilla pyöri lasten leluja, sukkia tai ylipäätään mitään josta ne voivat
nakerrella paloja irti. Pennulla pitääkin olla vain omia turvallisia leluja ja puruluita. Kaikki koirille tarkoitetut
makupalat eivät kuitenkaan sovellu pienille pennuille; kovista makupaloista saattaa pureskellessa irrota pala joka
voi jäädä jumiin pennun nieluun. ( Hau-Hau Champion kuivatut kanafileet ja muut samankaltaiset ).
Kotona on hyvä olla purkillinen tankoparsaa ensiapuna. Jos huomaa, että pentu on nielaissut pienen terävän esineen
syötä sille ( vaikka väkisin) muutama tankoparsa. Se ei sula ja vatsaan joutuessa kietoutuu terävän esineen ympärille
jolloin suolessa kulkiessa terävä esine ei aiheuta vahinkoa. Lääkäriin on kuitenkin hyvä olla aina yhteydessä jos
pentu on jotain sopimatonta päässyt syömään.
Kun on huolehdittu pennulle turvallisesta ympäristöstä voidaan ruveta nauttimaan ensimmäisistä viikoista ja muodostamaan sitä hyvää, elämänmittaista suhdetta näiden 'pikkuihmisten' kanssa.


Sisäsiisteys
Pennun opettaminen sisäsiistiksi on täysin omistajan aktiivisuuden varassa. Pennun aineenvaihdunta on tässä vaiheessa vielä niin nopea, että pissaa tule tiheään tahtiin. Pissa tulee aina kun se herää, on syönyt tai leikkinyt, eli näissä kohdissa se kannattaa napata kainaloon ja viedä ulos. Vahinkoja toki tulee vielä myös sisälle. Pennut ovat täällä jo mukavasti oppineet paperille pissimisen ja uudessa kodissa paperit kannattaa sijoittaa lähelle ulko-ovea jotta suunta aina hädän tullessa olosi jo ulospäin.
Sanomalehdissä olevat niitit on aina muistettava poistaa sillä alkuvaiheessa pennut saattavat leikkiä paperisilppuria.
  
 

Sosiaalinen elämä
Pentu on elänyt ensimmäiset viikkonsa emänsä kanssa kotioloissa. Sen kanssa on seurustellut ja leikkinyt sekä oma talonväki ja vierailijat että perheemme aikuiset koirat. Uuteen kotiin tullessa on aluksi hyvä antaa pennun tutustua uuteen kotiinsa ja omiin ihmisiin kaikessa rauhassa muutamien päivien ajan. Kun kotiutuminen on tapahtunut, voi alkaa tutustuminen vieraileviin ihmisiin ja kodin lähiympäristöön. Kun rokotukset ovat kunnossa voidaan aloittaa myös tutustuminen uusiin ympäristöihin ja vieraisiin koiriin mikäli tuttavapiirissä on luotettavia, pentuihin hyväntahtoisesti suhtautuvia koiria.
Useilla paikkakunnilla järjestetään pennuille tarkoitettuja tapaamisia. Nämä ovat mielestäni ok, mikäli tilaa on riittävästi ja pennulla on mahdollisuus poistua tilanteesta, jos se tuntuu ahdistavalta. Väkisin ei pentua voi pitää tilanteessa, jossa se on selkeästi jännittynyt. Vaikka koirat ovat sosiaalisia laumaeläimiä ei niiden kuitenkaan tarvitse hyväksyä jokaista kohtaamaansa koiraa. Luonnossahan vieras lauma on aina uhka joten kaikki koirat eivät sovellu esimerkiksi koirapuistoihin. Omia koiriani käyn ajoittain juoksuttamassa ja lukemassa hajujälkiä läheisessä koirapuistossa mutta ainoastaan omassa porukassa tai niin että mukana on joku niille ennestään tuttu koira.
Pennun on kuitenkin hyvä saada jo varhaisessa vaiheessa hallitusti tutustua erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin ja toisiin koiriin.
Tämä on koiralla se elämänvaihe jolloin voimakkaimmin muovautuu se, miten se suhtautuu asioihin aikuisiällä.



Ruokinta
Pennut ovat elämänsä ensimmäiset 1-4 viikkoa täysin emän maidon varassa. Neljännellä elinviikollaan ne ovat saaneet maistella pieniä määriä kiinteää ravintoa, lähinnä raakaa naudan jauhelihaa. Kokemukseni mukaan syöttämällä aluksi pieniä annoksia raakaa lihaa saadaan pentujen suoliston bakteerikanta sellaiseksi että kiinteään ravintoon siirtyminen käy helpommin.
Noin 6 viikkoon asti kiinteänä ruokana on ollut pikkupennuille tarkoitettu starter-ruoka johon on vähitellen lisätty keitettyä riisiä ja lihaa, raejuustoa ja pieniä nokareita kotiruokaakin.6 viikosta eteenpäin pennut ovat siirtyneet siihen penturuokaan jota annan niille mukaan kun ne lähtevät uusiin koteihin. Luovutusiässä ruokintakertoja on ollut 3 päivässä.
Jatkossa pennut tulee edelleen ruokkia 3 kertaa päivässä aina tuonne puoleen vuoteen asti jolloin voidaan siirtyä kahteen ruokintakertaan päivässä. Hyvälaatuinen penturuoka höystettynä esimerkiksi riisi-jauheliha seoksella, raejuustolla tai pehmeäksi keitetyllä parsakaali-kukkakaali-riisi-jauheliha seoksella on riittävä ravinto ja mitään lisävitamiineja ja kivennäisaineita ei ole syytä antaa.
Määrä on yksilöllistä. Nyrkkisääntönä on, että kuppi tyhjenee kerralla eikä pentu jää odottelemaan lisää. Jos kuppi ei tyhjene keralla sitä ei pidä jättää lattialle vaan se otettaan pois. Pentu oppii helposti 'närppimään' ruokaansa vähän kerrallaan ja sillä ei koskaan ole kunnon näläntunnetta, näin saadaan aikaiseksi koiria jotka ovat 'huonoja syömään'.


Hoito, rokotukset ja madotus
Pentujen kynnet on leikattu useasti jo ennen luovutusikää ja säännöllinen leikkuu jatkossakin on tarpeen. Pitkät pennun kynnet jäävät helposti kiinni tekstiileihin ja saattavat aiheuttaa jopa vaaratilanteita.
Tiibetinterriereiden korviin kasvaa sisäpuolelle karvoja ja näiden nyppiminen sormin on syytä aloittaa jo pienestä pitäen että toimenpiteestä tulee tuttu. Aikuisten koirien korvakarvoja nyppiessä käytän pallopäisiä pinsettejä.

Pitkäkarvaisen koirin turkki vaatii säännöllistä huoltoa ja onkin hyvä opettaa pennut jo alusta lähtien näihin toimenpiteisiin. Hoitotoinenpiteet kannatta suorittaa pöytätasolla jossa on luistamaton alusta. Totuta pentu siihen että se harjataan pöydällä seisten läpi vaikka turkki ei alussa harjausta vielä kaipaisikaan. Myös pesu ja kuivaksi föönaaminen kannatta opettaa jo varhaisessa vaiheessa.
Pienen pennut päätä ei pidä kastella ensimmäisten pesujen aikana. Turkki suihkutetaan märäksi korvantaustoista taaksepäin, seuraavaksi pesu esim. pennulle tarkoitetulla shampoolla, huolellinen huuhtelu jonka jälkeen turkkiin hierotaan kevyesti veteen laimennettua hoitoainetta joka myös huuhdellaan huolella pois.( poikkeuksena Coat Handler hoitoaine jonka voi vain kevyesti huuhtaista pois, tätä käytän itse ).
Sitten kuivaus ensin pyyhkeellä niin kuivaksi kun puristelemalla saa ja lopulta turkki föönataan kuivaksi .Ensimmäiset föönauskerrat kannattaa suorittamaan lattialla ettei pentu pelästykseltään rimpuile irti ja putoa pöydältä lattialle. Fööniin tutustumista kannatta 'kuivaharjoitella' puhaltelemalla pentua kevyesti ilman pesua silloin tällöin jotta se tottuu tuohon kovaan ääneen.
Perä-aukon ympärillä oleviin karvoihin saattaa tarttua ulostetta joka kovettuu tulpaksi ja hankaloittaa seuraavan kakan tuloa eli säännöllinen tarkastus ja pesu lämpimällä vedellä mikäli tarpeen.

Pentujen maitohampaat vaihtuvat pysyviksi noin 4-6 kuukauden iässä, tärkeää on seurata että maitokulmahampaat irtoavat viimeistään kun pysyvän hampaan kärki on puhjennut näkyviin maitohampaan juureen. Mikäli maitohammas ei itsellään irtoa, on eläinlääkärin se poistettava ettei pysyvä hammas kasva virheasentoon.

Pennut on madotettu Canex matotahnalla kolme kertaa ennen luovutusta (4 vko,6vko ja 8 vko)  Pennulle voi antaa madotuksen vielä kerran 10 viikon ikäisenä. Sen jälkeen nykyisen suosituksen mukaan koira madotetaan ainoastaan jos ulosteeseen matoja ilmestyy. Jos epäilee tartuntaa niin suositellaan että toimitetaan eläinlääkärille ulostenäyte josta katsotaan löytyykö toukkia tai matoja ja sen mukaan toimitaan.
Ulkomaille lähdettäessä on maakohtaiset madotussäännöt jotka kannattaa eläinlääkärin kanssa käydä läpi. 

Ensimmäinen rokotukset olen antanut pentukoirille 13-14 viikon iässä. Ensin omanaan penikkatauti/parvo/tarttuva maksatulehdusrokotus ja kuukauden päästä niiden tehosterokotus. Nykyinen suositus on että rabies rokote annetaan
omanaan kuukauden päästä tehosterokotusten jälkeen eikä koskaan alle 4 kk ikäisille pennuille. Vuoden päästä näistä uusinta ja jatkossa rokotukset 3 vuoden välein veteraani-ikään asti. Yli 10 vuotiaille koirilleni en rokotuksia ole enää antanut. Pennun mukana tulevassa kennelliiton pentuoppaassa on hyvät päivitetyt ohjeet rokotuskäytännöstä.

Paljon keskustellaan myös punkkien aiheuttamista ongelmista. Itse olen valeluliuoksen kerran koirille laittanut ja yksi silloisista koiristani sai siitä erittäin rajun ihoreaktion joten sen jälkeen en niitä ole kokeillut. Sisäisesti annettavia lääkityksiä en missään nimessä suosittele, valeluliuoksiakaan en suosittele. Jos asuu 'punkkialueella' niin punkkipanta ehkä olisi koiran kannalta turvallisin vaihtoehto.
Täällä meidän seudulla punkit eivät juurikaan ole riesana, ja jos joku kyytiin on tarttunut, olen sen punkkipihdeillä poistanut ja puhdistanut puremakohdan Betadine liuoksella.


Kasvu ja liikunta
Tiibetinterrieri on kestävä ja erittäin terverakenteinen rotu jonka kanssa harrastusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Kasvuajan on  kutenkin vielä liikuttava pennun ehdoilla. Pentu touhukkaana on kyllä valmis lähtemään pitkillekin lenkeille mutta omistajan on käytettävä malttia jotta nivelten, luuston ja tukielinten kehitys ei häiriintyisi. Itse käyn pikkupentujen kanssa aluksi hyvin pienillä lenkeillä lähiympäristössä jotta ne tottuisivat hihnaan ja ympäristön hälinään. Pää-asiallinen liikunta tapahtuu meillä noin yhteen vuoteen asti omalla aidatulla pihalla jossa ne saavat vapaasti juosta voimiensa mukaan.
Tiibetinterrierin korkeuskasvu päätyy keskimäärin 9 kk:n iässä mutta lihaksisto ja runko kehittyvät paljon hitaammin ja koirat ovat 'valmiita' vasta reilun kahden vuoden iässä.


Koulutus ja henkinen kasvu
Pitkäikäisenä rotuna tiibetinterrieri myös 'aikuistuu' hitaanmalla tahdilla. Pentuvaihe kestää pitkään, mutta se on myös vaihe jolloin ne ovat hyvin 'muovailtavissa'. Ne oppivat tuolloin hyvin ja ovat erittäin kontaktihakuisia. Tuona aikana kannattaa ohjailla ne niihin toimintamalleihin, joita kukin koiraltaan toivoo ja odottaa. Ohjailla siksi, että käskyttäminen ei tämän rodun kanssa ole oikea tapa  toimia ja johtaa usein vaan vastarintaan ja turhautumiseen. Tiibetinterrieri on varsin perso ruualle ja makupalojen käyttäminen on oiva tapa saada toivottu tulos. Omistaja on tiibetinterrierille koko maailman keskipiste ja luottamus omaan väkeen on suuri, joten epäjohdonmukaisella ja kovalla otteella koira saadaan ainoastaan epävarmaan ja hämmentyneeseen tilaan.
Noin vuoden iässä useille puhkeaa 'uhmaikä' ja rajoja kokeillaan venytellä. Itse olen huomannut että paras keino epätoivotun toiminnan kitkemiseksi on 'kääntää selkä' ja jättää ne täysin huomiotta ja kertoa olemuksellani niille, että tämä on minun tila johon sinä et nyt tule. Olen opettanut koirilleni että kun nostan käden pystyyn, näytän kämmenpuolen ja sanon back! niin se tarkoittaa että tähän ei nyt tulla. Toimii hyvin !
Syvä kiintymys omistajaan ja riista-, taistelu-, puolustus- yms. viettien puuttuminen tekee tibben kanssa elämisen varsin helpoksi.
Nämä ovat todellakin fantastisia 'Pikkuihmisiä ja Onnentuojia' sekä tiibetiläisen uskomuksen, että oman kokemukseni mukaan !


                                            
    
                                                              
Takaisin aloitussivulle