Takaisin aloitussivulle

Terveystietoa

Tiibetinerrieri on nykytutkimuksen mukaan yksi maailman vanhimista koiraroduista joka varmaankin on syynä
sen elinvoimaisuuteen ja pitkäikäisyyteen.Karuissa oloissa vuosisatojen aikana evoluutio on muokannut
tiibetinterriereistä rakenteeltaan erittäin terveitä ja kestäviä. Vain vahvimmat ovat selvinneet ja jatkaneet
sukua toisin kun on useiden nuorempien jalostettujen rotujen laita.
Tämän päivän tiibetinterrierit ovat edelleenkin varsin terveitä ja rodussa esiintyvät perinnölliset silmäsairaudet sekä 
uusimpana  rodussa esiintyvä kääpiögeenisyys ovat geenitestien myötä saatu lähes täysin häviämään. Rotu kuuluu silmien sekä myös 2023 vuoden alusta lähtien myös lonkkien, kyynärpäiden ja polvien  osalta kennelliiton perinnöllisten
sairauksien ehkäisyohjelmaan (PEVISA) ja kaikki jalostukseen käytettävät koirat on myös todettava kliinisesti
terveiksi.
 Kuvantaminen on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt ja valtaosa tutkitusta koirista on terveitä .
Suomen Kenneliiton jalostustietokannasta on näkyvissä kaikki tehdyt viralliset terveystulokset.

Muita sairauksia, kuten erilaisia autoimmuunisairauksia ja kasvainsairauksia esiintyy satunnaisesti yksittäisinä tapauksina
eikä näitä voida pitää rodulle tyyppillisinä perinnöllisinä sairauksina.


Tiibetinterriereiden perinnölliset sairaudet ovat PLL,PRA3,RCD4 ja PLL, NCL sekä pituitary dwarfism (kääpiögeeni)

PRAon yksi koirien tutkituimmista silmäsairauksista. Retinan eli verkkokalvon surkastuminen, atrofia, aiheuttaa valon aistimisessa muutoksia. Valoaisti heikkenee vähitellen, aluksi koiralla voi huomata hämäräsokeutta, mutta tauti johtaa lopulta sokeuteen.  Tiibetinterrierin PRA on tavallisesti perifeerinen, jossa surkastuminen alkaa retinan laitamilta ja etenee keskustaan.  Tiibetinterrierillä esiintyy useita eri geenien aiheuttamia PRA:n muotoja. Kaikkien muotojen oletetaan periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti, eli väistyvän geenin aiheuttamana. Kahteen muotoon on löydetty sairauden aiheuttava geeni ja kehitetty geenitesti; PRA3 ja rcd4. PRA3 on aikuisiällä puhkeava sairaus; kliiniset oireet ovat yleensä silmäeläinlääkärin havaittavissa 4-7 vuoden iässä. RCD4:n puhkeamisikä vaihtelee, mutta yleensä se on havaittavissa n. 10-vuotiaana. Muiden muotojen havaitsemiseksi on käytettävä perinteistä silmäpeilausta.

 

LL

Luxatio lentis eli linssiluksaatio on sairaus, jossa linssin eli mykiön kannatinrihmat katkeavat ja linssi kallistuu pois paikaltaan. Tapahtuma on melko nopea, ja se voi olla koiralle myös kivulias. Mykiön irtoaminen voi tapahtua toisessa tai molemmissa  silmissä. Leikkauksella voidaan irronnut linssi poistaa ja hoitaa silmä kivuttomaksi. LL-sairauden diagnosoinnin keski-ikä suomalaistibbeillä on n. 5 vuotta. Suomalaisissa koiran terveyttä käsittelevissä yleisteoksissa linssin irtoamisen tavallisimmaksi syyksi mainitaan silmään kohdistunut isku tai muu ulkoinen vamma, mutta tiibetinterrierillä luxatio lentis on kuitenkin ennen kaikkea geneettinen sairaus, joka periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi.  Sairauden aiheuttava geeni on löytynyt ja sen toteamiseksi on kehitetty geenitesti.

 

NCL

Perinnöllinen keskushermostosairaus, ns. kertymäsairaus, jossa hermosoluihin kertyy seroidilipofuskiini-ainetta ja aiheuttaa moninaisia käytös- ja keskushermosto-oireita. Jäämiä kertyy myös näköhermoon, joten koiralle tulee näköongelmia, kaikilla ei näy muutoksia silmissä ja muutokset ovat yleensä lievempiä kuin PRA:ssa. Koirat eivät aina sokeudu. Tauti periytyy autosomaali resessiivisesti eli peittyvästi ja siihen on olemassa geenitesti. Ilman geenitestiä täysin varma diagnoosi saadaan vain post mortem -tutkimuksella. 


Luusto ja nivelet

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.

 

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleinen etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti.

 

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolleeli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. Sairautta voidaan yrittää hoitaa kipulääkkeillä ja kirurgisesti

 

Tiibetinterriereillä lonkka- ja kyynärvikoja esiintyy jonkin verran; n 15-16 %:lla tutkituista, polviviat ovat hyvin harvinaisia. Monissa maissa esim. Saksassa jalostuskoirilta edellytetään A – B lonkkia ja 0/0 polvia. 


(lähde:Tiibetinterrierit ry)


                                          


Takaisin aloitussivulle